Blogi

Miksen minä?19.04.2014

Pamautin auton oven kiinni, sormi jäi väliin. Koko sormi jäi kiinni auton oven ja raamin väliin. Ennen kuin kipu iski, aivot lähettivät signaalin toiselle kädelle: ”avaa ovi, heti!” Samalla kun mieheni ajoi, katsoin sormeani ja tiesin täsmälleen mitä tehdä. Rakastan nähdä ihmisten parantuvan. Rukoilen aina sairaan puolesta, jos minua pyydetään. Kun tapaan ihmisiä kaupassa, ravintolassa, kadulla, ja he kertovat sairaudesta kysyn, voinko rukoilla. Sillä ei ole väliä ovatko he uskossa vai eivät. Uskon, että kun Jeesus maksoi syntimme, Hän maksoi myös parantumisemme; uskon, että Jumala haluaa aina parantaa. Siinä sitten istuin ja katsoin oudonmuotoiseksi litistynyttä sormeani ja yritin hengittää normaalisti, kun kipu alkoi vyöryä ylitseni. Lopulta sanoin sormelle: ”parane, Jeesuksen nimessä.” Mitään ei tapahtunut.

Tänä aamuna luin pojasta, jota opetuslapset eivät pysty parantamaan ja aloin saamaan vastausta ”sormijuttuuni”. Ei ollut kysymys siitä, eikö opetuslapsilla olisi ollut uskoa. Heillä, jos kenellä, olisi pitänyt olla uskoa. He olivat vaeltaneet Jeesuksen kanssa ja nähneet parantumisia, luovi ihmeitä, parantumisia parantumattomista sairauksista. En tarkistanut, olivatko he jo nähneen kuolleista herättämisen, mutta tarkistin, että he olivat jo saaneet auktoriteetin ja heidät oli lähetetty saarnaamaan evankeliumia ja parantamaan sairaita. He olivat itse parantaneet sairaita. Ja kuitenkin he olivat hämmentyneitä ja kysyivät Jeesukselta, mikseivät he voineet parantaa poikaa. He eivät olisi kysyneet, jos he olisivat ajatelleet: ”okei, se ei ollut Jumalan tahto” tai ”hän tai hänen vanhempansa olivat tehneet syntiä niin, että hänen täytyi maksaa rangaistus ja jäädä sairaaksi” tai edes, että kyseessä oli asteittainen parantuminen, joka tulisi näkyviin joskus tulevaisuudessa. He olivat odottaneet pojan parantuvan juuri silloin. 

Mitä Jeesus sitten vastasi? Yksi raamatunkäännös sanoo, että se oli heidän pienen uskonsa tähden.  Muut käännökset sanovat, että se oli heidän epäuskonsa tähden.  Miten pieni tuon uskon olisi pitänyt olla, muista mitä Jeesus sanoi sinapinsiemenen kokoisesta uskosta; se voi siirtää vuoria! Hän sanoi, heidän epäuskonsa tähden. Ja yhtäkkiä näin itseni käskemässä sormeani tulla terveeksi, uskoen, että Hänen tahtonsa on aina parantaa, että Hän sekä voi että haluaa, ja ennen kaikkea, että Hän haluaa minun parantuvan. Mutta tuona hetkenä olin vain väsynyt, en odottanut, että mitään tapahtuisi. Toisin sanoen, minä epäilin. Ajatukseni menivät kipeään selkään, mietin, oliko sormi murtunut. Mitä tein oli, päästin ajatusmaailmaani sisälle ajatuksia, jotka taistelevat sitä vastaan, mitä uskon Jumalasta ja Hänen tahdostaan näissä tilanteissa. Toisin sanoen, annoin epäuskon peruuttaa uskoni parantumiseen tuona hetkenä. Usko halusi viedä minut Isän luokse ottamaan vastaan, mutta epäusko ”tiesi” kaiken ja minä jäin paikalleni.

Tuntuu julmalta sanoa näin, mutta uskon, että parantuminen oli täysin saatavillani tuona hetkenä, minä vain valitsin katsoa sitä, mitä olin oppinut luonnollisessa elämässä, mitä nykyinen (samankaltainen) tilanne julisti. Annoin muuttuvien asioiden, asioiden, jotka voivat lakata olemasta, tuhoutua, minä hetkenä hyvänsä, mitätöidä sen, mitä Jumalan muuttumaton sana sanoo ja missasin parantumiseni. Tunnenko syyllisyyttä? En. Pitääkö minun maksaa epäuskostani ja elää vahingoittuneen sormen kanssa? Ei. Jeesus maksoi syntini, Hän kantoi kipuni ja Hän kantoi jokaisen sairauteni.

Se mitä teen on, käännyn Hänen puoleensa, pyydän Häntä antamaan minulle anteeksi, että missasin sen ja pyydän Häntä näyttämään minulle epäuskoni juuren ja annan sen Hänelle ja otan vastaan parantumiseni. Onko tämä suorittamista? Kyllä ja ei. Tuomitsenko ihmiset, jotka eivät parane, kun heidän puolestaan rukoillaan? En, niin kuin sanoin, en tuomitse itseänikään. Se, mitä haluan sanoa on, Jumala on aina sama, me olemme muuttujia. Se tarkoittaa, kun emme pysty ottamaan vastaan parantumistamme, se ei johdu siitä ettei Hän pystyisi tai haluaisi. Este on aina meidän puolellamme.  Hän ei tuomitse meitä, Hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä. Uskotaan tämä ja mennään luottamuksella Hänen luokseen saadaksemme avun. Otan mieluummin parantumiseni kuin pidän kiinni pelostani tai ylpeydestäni ja loukkantumisesta, kun en ole ”tarpeeksi hyvä” tai minulla ei ole ”tarpeeksi uskoa” ottaa vastaan parantumiseni.
Kun kirjoitan tätä, sormeni on turvonnut ja kipeä. Mutta parantumiseni kuuluu minulle, ei siksi, että olisin onnistunut vaan sen takia, mitä Kristus teki puolestani. Haluan oppia arvostamaan sitä, mitä Hän teki puolestani ja ottaa sen vastaan kokonaan.

 

BLOGIAikaisemmat postauksetVapauteen Kristus meidät vapautti
20.08.2016
Pelon ovi
05.04.2016
Ilman rajoituksia
20.04.2014
Miksen minä?
19.04.2014
Sekunnin murto-osassa
17.04.2014
Hän paransi heidät kaikki
15.04.2014
Hän on ainoa lähteemme
10.04.2014
Minä rakastan sinua
22.10.2013
Rakkauden kautta vaikuttava usko
21.10.2013
Hän on Parantajamme
23.1.2013
Matkalla uuteen vuoteen
31.12.2012
Ole parannettu!
8.11.2012
Kun olemme suoraan suhteessa ..
21.08.2012
Sydämestä elämä lähtee
31.01.2012
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsiksen
30.08.2011
ÄLÄ LOUKKAANNU JUMALAAN
02.05.2011
MIHIN ME USKOMME
01.08.2010
Ange Lösenord: